5.11.2019

#Oppimisenekosysteemi: Oppimisen ekosysteemin monet maailmat

Tämä blogisarja sai kimmokkeen riittävän vaikeaselkoisesta termistä ”oppimisen ekosysteemi”. Mitä kaikkea se pitää sisällään? Syksyn aikana blogisarja tarkastelee oppimisen ekosysteemejä eri näkökulmista, ja suurennuslasin alle joutuvat ainakin digitaalinen ekosysteemi ja innovaatioekosysteemit ja se, miten ammattikorkeakoulut toimivat osana niitä.

Blogisarja alkaa aikuiskasvatustieteen ja ammatillisen kasvatuksen professorin ja työssäoppimisen tutkimuksen uranuurtajan Stephen Billettin haastattelulla. Jyväskylässä kesällä 2019 järjestetyssä tapaamisessa eAMK-hankkeen toimijoilla oli tilaisuus kysyä, miten Billett itse näkee ekosysteemin -käsitteen olevan sovellettavissa oppimisen ja koulutuksen maailmaan.

Systeemit oppimisen taustalla

eAMK-hankkeessa tutkitaan oppimisen ekosysteemejä. Keskiössä ovat erityisesti ammattikorkeakoulun ja työelämän välisen yhteistyön ja työhön liittyvän oppimisen tarkasteleminen osana oppimisen ekosysteemiä. Kysyimme Billettiltä mitä hän ajattelee käsitteestä “oppimisen ekosysteemi” ja pienen pohdinnan jälkeen hänen huomionsa kiinnittyi ennen kaikkea oppijaan ja oppimisen mahdollisuuksiin. Hänen käsityksensä mukaan oppimisen ekosysteemissä on kyse ennen kaikkea oppimisen mahdollisuuksista sekä koulussa että sen ulkopuolella. 
 
Tämän todettuaan Billett pohtii syvemmin mitä juurikin systeemi merkitsee oppimisen kannalta. Hän huomauttaa, että systeemit koostuvat erilaisista instituutioista, joilla on oma ydintehtävänsä. Koulutuksen osalta tämä tarkoittaa opetuksen tarjoamista ja opiskelijan viemistä ”opetusputken” läpi, kun taas työelämässä tahdin määrää valittu toimiala. Nämä organisaatioiden perustehtävät lopulta myös määrittelevät paljon, minkälaisia oppimisen mahdollisuuksia tai paikkoja ne tarjoavat opiskelijoille tai jo työssä oleville. 
 
Billettin huoli on, mitä tapahtuu jos huomio kiinnitetään pelkästään instituutioihin? Silloin oppijat usein unohdetaan tai he joutuvat epäedulliseen asemaan. Hänen mukaansa systeemit ovat avuksi vain silloin, kun ymmärrämme miten oppijat voivat osallistua erilaisissa organisaatioissa ja miten he itse voivat saavuttaa tavoitteensa niissä. Ei siis ekosysteemejä systeemien tai organisaatiokaavioiden vuoksi, vaan opiskelijakeskeisyyttä ja opiskelijan omia tavoitteita!

Billettin ajatus voidaan ymmärtää kannustuksena kääntää katse opetussuunnitelmasta opiskelijaan ja kysyä ”miten sinä tämän asian haluaisit oppia?”. Oli opiskelijan vastaus mikä tahansa, lienee ammattikorkeakouluilla vastaus valmiina. Nimittäin ahotit, projektiopinnot, työn opinnollistaminen ja joustavat verkko-opinnot ovat juurikin sitä oppimisen ekosysteemin haltuunottoa ja hyödyntämistä, jolla voidaan varmistaa opiskelijan pysyminen oppimisen keskiössä.

Työssäoppiminen haastaa

Keskustelimme myös siitä, millä tavoin työelämä liittyy opiskelijan ympärillä olevaan oppimisen ekosysteemiin. Billettin mielestä työelämä luo yhden aivan keskeisen oppimisen paikan. Hän muistuttaa, että opiskelijan työelämän arkeen osallistuminen on oppimista parhaimmillaan, koska hänen mukaansa oppiminen on lopulta aina tapahtunut osallistumisen ja tekemisen kautta. Mikä sitten on työelämän rooli oppimisen mahdollistajana? Kysyimme tätä Billettiltä ja hän näkee yhtälön haastavana.  
 
Hänen mielestään työpaikkoja on vaikea saada enemmän ”koulutuksellisiksi” ja tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että niiden tehtävänä ei ole kouluttaa. Työpaikoilla voi kuitenkin oppia melkein mitä tahansa, kunhan nämä oppimisen mahdollisuudet osaa nähdä ja johdattaa opiskelijat niiden äärelle. 
 

- Esityksessä, jonka pidin Helsingissä PIAC päivillä, kerroin tutkimuksesta, jonka mukaan pohjoismaisista työntekijöistä noin 45 % osallistuu ei-rutiininomaiseen ongelmanratkaisuun viikoittain työpaikoillaan. Tällainen ongelmanratkaisu taasen tuottaa uutta tietoa, ja se sekä edellyttää korkeamman tason ajattelua että kehittää sitä. Kaiken kaikkiaan esityksen keskeinen huomio oli se, että oikeastaan jatkuva oppiminen tapahtuu koko ajan työpaikoilla! Siksi kysymys kuuluu, miten voimme hyödyntää sitä ilman, että teemme työpaikoista kouluja? 

Billett itse kertoo lähestyvänsä työpaikkojen oppimismahdollisuuksia uteliaasti katsomalla, mitä työpaikka todella tarjoaa, ja rehellisesti käyttämällä sitä mitä löytyy! Mikäli työpaikalla ei ole mahdollisuutta vaikkapa markkinointitaitojen hiomiseen, niin sitten ei ole. Sitten etsitään jotain muuta. 
 
Opiskelijoita ei ole kuitenkaan tarkoitus vain heittää työelämän armoille, vaan opettajan tehtävänä on rikastuttaa ja tehdä näkyväksi kokemukset erilaisin pedagogisin menetelmin. Toisin sanoen, työelämä osana oppimisen ekosysteemiä tarjoaa opiskelijalle valtavasti jäsentymättömiä mahdollisuuksia, mutta samalla se haastaa opettajan työelämäosaamisen. 

Ammattikorkeakoulun ja työelämän välisestä yhteistyöstä kumppanuuteen

Työelämäyhteistyö ei ole vain opiskelijan työssäoppimista, vaan parhaimmillaan organisaatioiden välistä pitkäjänteistä ja tavoitteellista yhteistyötä, kumppanuutta. Se millä tavoin tätä kumppanuutta voidaan rakentaa kestäväksi, on ollut Billettin tutkimuksen kohteena jo yli kymmenen vuotta sitten. Hän on tutkinut kumppanuuksia korkeakoulujen, työelämän ja valtionhallinnon välillä ja hän tuo esiin muutaman käyttökelpoisen vinkin suhteiden rakentamiseen. 
 

- Ensinnäkin yhteinen ongelma lähentää. Kumppanuudella on paremmat mahdollisuudet onnistua, mikäli toimijat kykenevät määrittelemään yhteisen, molempia huolestuttavan ongelman ja jota yhdessä lähdetään ratkaisemaan. 

 
Billett huomauttaa myös, että kumppanuuksien rakentaminen on helpompaa pienissä kaupungeissa, joissa toimijat saattavat jo tuntua toisensa hyvin. Suurissa kaupungeissa jo pelkästään suhteiden rakentamiseen ja luottamuksen kehittämiseen kuuluu aikaa. Hyvien suhteiden lisäksi Billet huomauttaa, että joustavuus ja oman eduntavoittelusta luopuminen olivat asioita, mitkä mahdollistavat kestävän kumppanuuden. 
 

- Näyttää siltä, että yhteistyökumppaneiden tekemät myönnytykset toisilleen, tai valmius luopua jostain omalle organisaatiolle tärkeäksi koetusta asiasta, luo pohjaa pitkäaikaiselle kumppanuudelle. 

Ammattikorkeakoulujen ja työelämän välistä yhteistyötä riivaa toisinaan se, että se on hyvin henkilöitynyttä ja satunnaista. Uusien yhteistyökumppanuuksien etsimiseen kuuluu paljon ammattikorkeakoulun henkilöstön työaikaa ja pitkien kumppanuuksien rakentaminen on haastavaa. Voisiko ekosysteemimäinen toiminta olla ratkaisuna tähän? Mitä se voisi tarkoittaa, jos amkit ja työelämä alkaisivat toimia enemmän ekosysteemimäisesti?
 
Billettin mielestä ekosysteemimäinen toiminta edellyttää yhteistyön kehittymistä, jonkinlaista toimijoiden välisien suhteiden kypsymistä.
 

- Sen sijaan, että tavoitteet olisivat ylhäältä määrättyjä tai toimiala sanelisi koulutukselle mitä sen pitää tehdä, on yhteistoiminta kypsien suhteiden pohja. Uskon, että toimiva ekosysteemi saavutetaan silloin kun paikallisen tason toimijoiden välillä on kunnioitusta, yhteistyötä, kypsyyttä, keskinäisriippuvuutta ja yhteinen ratkaistavat ongelma. Kypsyyttä osoittaa se, että toimijat myöntävät, että tulemme kaikki olemaan täällä jonkin aikaa, joten miksipä ei yritettäisi tulla toimeen ja saada aikaan jotain hyvää.  (--) Ekosysteemin toimivuudesta kertoo paljon myös se, kykenevätkö toimijat ratkaisemaan yhteisesti määriteltyjä ongelmia ja onko opiskelijoiden ääni mukana näissä suhteissa. 

Billetin ajatuksista huokuu inhimillisyys ja opiskelijalähtöisyyttä korostava näkökulma. Jo haastattelun aluksi hän huomautti, ettei systeemit yksinään ole merkityksellisiä, vaan ne ovat käyttökelpoisia vasta sitten, kun niistä on iloa opiskelijalle. Samansuuntaisen tulkinnan voi tehdä hänen kumppanuuksiin liittyvistä näkemyksistä: ei yhteistyötä yhteistyön takia, vaan siksi, että yhdessä voidaan rakentaa hieman parempaa maailmaa. 

Opiskelija oppimisen ekosysteemin keskiössä

Haastattelun johtoajatuksena oli kysyä Billettiltä, kuinka hyvin ekosysteemin käsite hänen mielestään sopii oppimisen ja koulutuksen maailmaan. Useiden näkökulmien kautta käydyn keskustelun voinee tiivistää siihen, että Billett ei ehkä näe systeemejä keskeisenä oppimisen kannalta. Sen sijaan, hänen ajatuksensa vievät opiskelijan oppimisen ekosysteemin keskiöön ja tällä tavoin hän tulee korostaneeksi opiskelijakeskeisyyttä kaiken toiminnan lähtökohtana. Tämä on hyvä näkökulma pitää mielessä, kun sarjan muissa postauksissa tarkastelemme ekosysteemejä digitaalisuuden ja innovaatioiden maailmassa. 
 
Tässä blogisarjassa tarkastelemme oppimisen ekosysteemejä eri näkökulmista. Tarkastelun alle päätyvät niin digitaaliset oppimisen ekosysteemit kuin myös innovaatioekosysteemit ja pääsemme myös kysymään kansainväliseltä koulutuksen tutkijalta, mitä kaikkea ekosysteemit voivat tarkoittaa oppimisessa ja opetuksessa.
 
#Oppimisenekosysteemi-blogisarjan osat:
  1. Oppimisen ekosysteemin monet maailmat
  2. Ekosysteemin ekologiset toimintaperiaatteet
  3. Digitaalisessa oppimisen ekosysteemissä on ne kaikki: oppimisen kulmakivet ja uudet trendit
  4. Työelämä osana oppimisen ekosysteemiä

Taustamateriaali

Collaborative working and contested practices: forming, developing and sustaining social partnerships in education, Billett. https://core.ac.uk/download/pdf/143861368.pdf
 

 

Jaa

Takaisin