8.2.2018

Kertyykö meillä oikeanlaista digikyvykkyyttä?

Pitääkö olla huolissaan vai mielissään siitä, että yamk-tutkinnon opiskelijat arvioivat osaamisensa vähäisemmäksi tiedon hankinnassa, käytössä ja tuottamisessa kuin amk-opiskelijat? Tai mitä pitäisi ajatella siitä, että opiskelijat rankkaavat koodausosaamisen vähiten tärkeäksi digikyvykkyyden osa-alueeksi?

eAMK-hankkeen online-starttipaketti-työryhmä teki syksyllä 2017 kyselyn neljän ammattikorkeakoulun opiskelijoille (HAMK, Humak, KAMK, Savonia). Kyselyllä kartoitettiin opiskelijoiden näkemyksiä omasta osaamisestaan digikyvykkyydessä. Digikyvykkyys jaettiin kyselyssä kuuteen osa-alueeseen: online-opiskelu ja -oppiminen, välineet ja teknologiat, identiteetti ja hyvinvointi, viestintä ja yhteistyö, tiedon hankinta, käyttö ja tuottaminen sekä sisällöntuotanto. Niissä oli yhteensä 48 väittämää. Oman osaamisen lisäksi opiskelijat arvioivat myös väittämien kuvaaman osaamisen tärkeyttä. Kiinnostavaa oli kartoittaa, onko opiskelijoiden arvioissa osaamisesta ja sen tärkeydestä eroja puoleen tai toiseen.

Vastauksia saatiin 671. Ne painottuvat ns. suurille koulutusaloille ja ensimmäisen vuoden opiskelijoihin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opiskelijat ovat perehtyneet hyvin ammattikorkeakoulunsa valitsemiin oppimisympäristöihin, online-opiskelun menettelyihin, sähköiseen viestimiseen ja keskeisiin työvälineohjelmistoihin. Opintojen alun digitaitoihin perehdyttämisessä on panostettu näihin osa-alueisiin, ja se näkyy tuloksissa. Väittämien kolmen kärki oli: osaan käyttää sähköpostia, osaan toimia ammattikorkeakouluni oppimisalustalla ja osaan käyttäytyä verkossa nettietikettiä noudattaen. Kiinnostavaa on, että opiskelijat arvioivat osaamisensa jopa tärkeyttä suuremmaksi mm. chat-palvelujen hyödyntämisessä, sähköpostin käytössä, tunnetilojen lukemisessa verkossa ja ajankäytön välineiden hallinnassa. Kaiken kaikkiaan osaaminen arvioitiin tärkeyttä suuremmaksi noin 20 %:ssa väittämistä.

Missä sitten osaaminen jää tärkeydestä? Kahdessa osa-alueessa selvästi enemmän kuin muissa: identiteetti ja hyvinvointi (ero 0,5 asteikolla 1 – 4) sekä tiedon hankinta, käyttö ja tuottaminen (ero 0,4 asteikolla 1 – 4). Näiden osa-alueiden kaikissa väittämissä osaaminen arvioitiin vähäisemmäksi kuin merkitys. Suurin osaamisvaje näyttäisi olevan verkkoidentiteettiin liittyvissä asioissa. Siihen liittyviä väittämiä olivat mm. osaan suojata verkkoidentiteettini, osaan markkinoida osaamistani verkossa ja osaan rakentaa verkossa ammatillista asiantuntijaidentiteettiä. Myös laitteiden suojaamisessa viruksilta ja haittaohjelmilta opiskelijat tuntuvat kaipaavan lisäosaamista. Kiinnostavaa on myös, että tiedon laadun ja luotettavuuden arviointiosaaminen rankattiin jopa tärkeämmäksi kuin oppimisalustalla toimimisen osaaminen. Tulos osoittaa, että opiskelijat ovat hyvin selvillä verkossa olevan tiedon moninaisesta luonteesta. 

Tiedon haun, käytön ja luomisen osaamisvajetta voisi selittää osin se, että suuri osa vastaajista oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja näihin asioihin perehdytään syvemmälti vasta myöhemmin opintojen aikana. Ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoiden vastaukset eivät kuitenkaan juurikaan eroa osa-alueen muissa väittämissä paitsi plagiointiohjelman käytössä. Näyttää siltä, että samaa tahtia kuin opiskelijoille kertyy osaamista, he alkavat ymmärtää osaamisen tärkeyden. Ylemmän amk-tutkinnon opiskelijoiden arviointi omasta osaamisesta tiedon hankinnassa, käytössä ja luomisessa huonommaksi kuin amk-tason opiskelijoiden paljastaa osaamisen kehittymiseen liittyvän kehityskäyrän ja periaatteen: Mitä enemmän jostakin asiasta tietää, sitä paremmin ymmärtää miten vähän tietää.

Onko ammattikorkeakoulujen painotus digikyvykkyyden eri osa-alueiden osaamisen varmistamisessa tasapainossa? Onko ubiikin yhteiskunnan näkökulma tarpeeksi mukana vai keskitytäänkö liikaa vain antamaan valmiuksia korkeakoulun valitsemien sähköisten ympäristöjen hyödyntämiseen. Opiskelijat elävät digitalisoituvassa yhteiskunnassa, jonka he kohtaavat opiskelunsa työelämäkontakteissa ja opiskelun oheisessa elämässä. Korkeakoulujen on varmaan jatkossakin hyvä keskittyä opintojen alkuun sijoittuvassa opiskelijan online-starttipaketissa antamaan valmiudet sujuvaan opiskeluun. Kyselyn perusteella opiskelijan polun aikana olisi kuitenkin syytä nykyistä enemmän käyttää aikaa digikyvykkyyden niiden osa-alueiden osaamisen varmistamiseen, joihin ei niin panosteta opintojen alussa. 

Vielä kannattaa pohtia, onko jokin digikyvykkyyden osa-alue, jossa opiskelijoiden osaaminen ei vielä ole kovin hyvä ja jota he eivät myöskään arvota kovin tärkeäksi mutta joka ammattikorkeakoulujen olisi syytä nostaa kattavammin opetussuunnitelmiin. Työelämän eri sektorien robotisaatio- ja automatisaatiokehitys herättävät kysymyksen mm. koodausosaamisen merkityksestä. Se on tuloksissa rankattu vähiten osatuksi ja myös vähiten tärkeäksi väittämäksi. Onko niin, että jatkossa koodausosaamista voidaankin edellyttää kaikilta korkeakoulutetuilta ja tuohon haasteeseen olisi syytä tarttua proaktiivisesti? Sama koskee henkilökohtaisen oppimisympäristön PLE:n laatimista, joka rankataan kyselyssä kolmanneksi vähiten tärkeäksi taidoksi eikä sitä osata juurikaan enemmän. Inhimillisen ajattelun piirre on, että sitä mitä osataan, pidetään myös tärkeänä osata. PLE liittyy asiantuntijaprofiilin ja -identiteetin rakentamiseen, johon tulosten perusteella erityisesti pitäisi antaa enemmän osaamista.

Miten hyvin pystymme näkemään ne digikyvykkyyden osa-alueet, joihin ammattikorkeakoulujen pitäisi tulevaisuuden opetussuunnitelmissa panostaa nykyistä enemmän, jotta voisimme tälläkin kompetenssialueella väittää edustavamme tavoitteena olevaa maailman parasta korkeakoululaitosta? Minä olisin huolissani, jos kukaan ei tätä pohtisi.

Lataa itsellesi AMK-opiskelijoiden digikyvykkyyskyselyn lomakepohja.

Kirjoittaja

Marja Kopeli
Koulutusvastuusuunnittelija
Projektipäällikkö, eAMK-hankkeen Savonian osuus
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuva: © bht2000 - stock.adobe.com

 

Jaa

Takaisin