5.11.2018

eAMK-projekti kehittää valtakunnallista verkko-opetuksen asiantuntijaverkostoa

Usein projektin päättyessä myös kaikki yhteinen tekeminen hiipuu. eAMK-projektissa ollaankin pohdittu, kuinka laajaa valtakunnallista verkko-opetuksen asiantuntijayhteistyötä voisi jatkaa projektin päättymisenkin jälkeen. Tätä edistääkseen on määritelty yhteistyön tarpeet ja havainnoitu piirteitä, jotka kannattavat yhteisöä projektin loputtua.

                                 

eAMK-projekti on edennyt monilla eri osa-alueilla. Koko projektin keskiössä on kehittää verkko-opetustarjontaa ja tukea monin eri tavoin verkko-opetuksen parissa toimijoita, sekä opettajia että opiskelijoita. Laajasti ottaen puhumme uudesta oppimisen ekosysteemistä, joka käsittää sekä koulutussektorin että työelämätahot.

Projektit ovat aina aikasidonnaisia, ja ennen kuin huomaammekaan, myös eAMK-projekti päättyy vuoden 2019 loppuun mennessä. Monet jakavat varmasti kokemuksen, että hyvänkin projektin päättyessä myös kaikki yhteinen tekeminen päättyy, ja saavutettuja tuloksia ei kehitetä eteenpäin. Projektin hyvä organisaatio hajoaa, ja mukana olleiden asiantuntijoiden yhteistyö loppuu. Olemme pohtineet, mitkä tekijät voisivat myötävaikuttaa siihen, ettei eAMK-projektin kohdalla kävisi näin. Voiko hyvin alkanut laaja valtakunnallinen verkko-opetuksen asiantuntijayhteistyö jatkua, jos osaamme määritellä yhteistyön tarpeen ja havaita piirteitä, jotka kannattavat yhteisöä projektin loputtua?

Asiantuntijayhteisöä on kuvattu muutamilla malleilla. Communities of Practice (COI) on yksi malli, jossa ”ryhmä ihmisiä jakaa yhteisen huolen, ongelmia tai intohimon johonkin aiheeseen, ja he syventävät tietämystään ja asiantuntijuuttaan tähän toimimalla jatkuvasti” (Wenger et al. 2002). Wengerin mukaan tällaisissa käytäntöyhteisöissä on mm. seuraavanlaisia elementtejä: yhteisöt ovat orgaanisia ja jäsenten osallistuminen voi olla eri tasoilla. Yhteisö tarvitsee koordinaattorin, ja jäsenten toiminta on merkityksellistä sekä organisaatioille että tiimeille ja yksittäisille jäsenille. Menestykselliset yhteisöt tuovat keskusteluun sekä uusia ideoita että tuttuja aihealueita (Wenger 2002, s. 49-64).

eAMK-projektin puitteissa halusimme kiinnittää huomiota asiantuntijayhteisömme syntymiseen ja tunnistaa sekä osallistujien että yhteisön piirteitä. Yhteisön piirteet voivat olla merkityksellisiä myös sen elinkaaren kannalta. Tehdyn tutkimuksen tarkastelun kohteena oli syntyvä asiantuntijayhteisö, joka on kehittymässä sekä kokeneemmista verkko-opetuksen asiantuntijoista, jotka toimivat projektissa mentoreina, sekä opettajista, jotka tarjoavat verkkokurssejaan projektin valtakunnallisessa portaalissa - CampusOnlinessa. Tutkimus tehtiin kyselynä, joka lähetettiin 100 osallistujalle, ja vastauksia saatiin 48 (Scheinin & Kantola 2018).

Millaisia tuloksia saimme tämän asiantuntijayhteisön piirteistä?



Havaitsimme, että vastauksissa korostuu osallistujien aktiivinen ote uusiin tehtäviin myös silloin, kun niitä ei ole vielä hyväksi havaittu. Eli rohkeasti heittäytymistä uusiin asioihin on näkyvissä. Epävarmuus omassa tekemisessä ei myöskään näytä olevan esteenä uusiin asioihin tarttumisena.

Tavoitteenamme oli myös löytää asiantuntijayhteisöstä piirteitä, joiden kannattamana sillä olisi mahdollisuus jäädä toimivaksi projektin loputtua. Ryhmittelimme suuren vastausmäärän aihealueittain seuraaviin kokonaisuuksiin: 

  1. Strateginen johtaminen: toiminnan pitää muodostua osaksi normaalia toimintaa kaikissa ammattikorkeakouluissa
  2. Resurssit: opettajilla tulee olla työresursseja osallistuakseen kansalliseen kehittämiseen
  3. Tavoitteet: toiminnalla tulee olla selkeät tavoitteet sekä toimintasuunnitelma. Lisäksi jollakulla tulee olla vastuu ryhmän vetämisestä
  4. Yhteydenpito: ryhmällä tulee olla sekä verkko- että lähikontakteja
  5. Ympäristö: verkkoympäristön tulee olla käyttäjäystävällinen

Vastauksista nousi selkeästi, että asiantuntijayhteisö tarvitsee vastuullisen vetäjän, käyttäjäystävällisen ympäristön ja tekemisen tavoitteen. Digitaalisen kanssakäymisen lisäksi myös fyysiset tapaamiset nähtiin tärkeänä.

Kyselystä nousseet piirteet vastaavat osittain myös Wengerin mallin aiemmin esitettyjä piirteitä. Yhteisöllä pitää olla selkeä vastuuvetäjä, ja toiminnan tulee olla merkityksellistä ja osa muuta aktiivista toimintaa. Lisäksi havaitsimme, että yhteisön jäsenet kokivat hyötyvänsä yhteisöstä vaikkakin osallistujat olivat eri asiantuntijuutensa eri vaiheissa.

Yhteenveto

Palatkaamme siis alussa esitettyyn kysymykseen: Voiko hyvin alkanut laaja valtakunnallinen verkko-opetuksen asiantuntijayhteistyö jatkua, jos osaamme määritellä yhteistyön tarpeen ja havaita piirteitä, jotka kannattavat yhteisöä projektin loputtua?

Asian eteenpäin viemiseksi kannattaa kiinnittää huomiota sekä osallistujien henkilökohtaisiin työnteon piirteisiin että itse yhteisön piirteisiin. Tarkastellussa ryhmässä oli aktiivisia, uusiin tehtäviin tarttuvia ja kokeilevia henkilöitä, mikä saattaa olla keskeinen tekijä jatkuvuuden kannalta. Toisaalta asiantuntijaryhmällä täytyy olla selkeä tavoite, vastuutaho ja aktiivista toimintaa. Osallistujat voivat olla asiantuntijuudeltaan erilaisia, ja digitaalisessa yhteisössä myös kasvokkain tapaamiset voivat lisätä yhteisön vahvuutta ja toimintakykyä. Näitä piirteitä voidaan jatkossa tarkastella käytäntöyhteisön mallia hyödyntäen ja edelleen kehittäen esim. tiedonrakentelun yhteisöksi (esim. Dabbagh 2005). Projektin aikana ja seuraavassa vaiheessa tarkastelemme myös yhteisön sisällä syntyvää luottamusta ja sen merkitystä yhteisön elinkaaressa.

Teksti: Minna Scheinin, Turun AMK
Kuva: © patpitchaya - stock.adobe.com

Lähteet

Dabbagh, N. (2005). Pedagogical Models for E-Learning: A Theory-Based Design Framework. International Journal of Technology in Teaching and Learning, 1(1), 25-44. Ladattavissa: http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.475.4593&rep=rep1&type=pdf.

Scheinin, M. & Kantola, M. (2018). The Evolvement of an Online Learning Network of Experts. UAS Journal 3/2018. Ladattavissa: https://uasjournal.fi/in-english/online-learning-network-of-experts/

Wenger, E., McDermott, R. & Snyder, W.M. (2002). A Guide to Managing Knowledge. Cultivating Communities of Practice. Harvard Business School Press. Boston. Massaschussetts.

Jaa

Takaisin