13.1.2020

Digimentoroinnin ja -valmennuksen hyödyntäminen – tulevaisuuden työelämätaito?

Kirjoituksessa tarkastellaan digimentorointiosaamista tulevaisuudessa tarvittavana työelämätaitona. Voidaanko mentoroinnin ja valmennuksen hyödyntäminen jopa itsessään nähdä työelämätaitona? Digimentorointi - yhdistäessään pehmeitä taitoja ja teknologiaa - antaa erään toimintamallin korkeakouluille, jotka haluavat kokonaisvaltaisesti tukea opiskelijoidensa kiinnittymistä jatkuvan oppimisen maisemaan.

Digitaitoja vai elämäntaitoja korkeakoulusta

Matkallani mentorointikonferenssiin selasin pilvien yllä lentoyhtiön julkaisua, jossa kerrottiin erään amerikkalaisen yliopiston satsaavan erityisesti tulevaisuuden yleisten työelämätaitojen, ns. pehmeiden taitojen (soft skills) oppimiseen. Kyseinen yliopisto markkinoi itseään johtavana elämäntaitojen yliopistona. Nähtävissä on, että yritykset ja työelämä etsivät tänä päivänä digiosaajia. Miksi sitä ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa nähty koulutuksen markkinoinnin kärkenä? Elämäntaitojen painotusta perustellaan sillä, että digikompetenssin tarpeet ja sisällöt muuttuvat jatkuvasti teknologian nopean kehittymisen myötä. Vastaavasti Global Talent Trend (2019) tuo esille, että ns. kovat taidot (esim. ohjelmointikielen hallinta) vanhentuvat, mutta luovuus, sopeutuminen ja yhteistyökyky pysyvät aina relevantteina taitoina.

Taitoja tutkitaan ja listataan

Taitoja, joiden osaamisen tarve säilyy ajankohtaisena teknologian edistyksestä riippumatta, kutsutaan esimerkissäni elämäntaidoiksi (life skills). Niitä ovat esim. kyky kommunikoida, rakentaa suhteita, kehittää kasvun ajattelutapaa (growth mindset), oppia epäonnistumisista, ratkaista monimutkaisia ongelmia ja mukautua jatkuvasti uuteen (The Premier Life Skills University 2019). Vastaavasti Ehlers ja Kellermann (2019) painottavat kansainvälisen Delfoi-tutkimuksen pohjalta laaditussa Future Skills -raportissa digiosaamista laajempaa lähestymistapaa tulevaisuuden taitojen kehittämisessä. Raportissa luodaan kolmiosainen jäsennys yksilötaitoihin, kohdetaitoihin ja yhteisötaitoihin. Osaamisen on ryhmitelty kolmeen kategoriaan sen, mukaan liittyvätkö ne henkilön sisäisiin kehitysmahdollisuuksiin (development-related), kohteelliseen (object-related) tai yhteisölliseen toimintaan (organization-related). (Ks. Linturi 2019.)

Tulevaisuuden yleisiä työelämätaitoja jäsennetään tutkimuksissa monin eri tavoin. Yksi tutuimmista luetteloista lienee The Assessing and Teaching of 21 Century Skills (ATC21S) -jäsentely (Binkley ym. 2012). Asiantuntijatyöskentelyn pohjalta 21. vuosisadan taidot eriteltiin seuraaviin osaamisalueisiin: a) Tavat ajatella (luovuus ja innovatiivisuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu, oppimaan oppiminen), b) Tavat tehdä työtä (kommunikaatio, yhteistyö ja tiimityö), c) Työvälineiden hallinta (informaation lukutaito ja tieto- ja viestintäteknologian käyttötaidot) ja d) Aktiivisena kansalaisena maailmassa eläminen (globaali ja paikallinen kansalaisuus, elämä ja työura, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu). Näiden taitojen karttumista korkeakouluopetuksessa tulisi tukea sellaisin pedagogisin ratkaisuin, jotka aidosti tukevat autenttista oppimista ja valmentavat työelämään (Leppisaari 2014).

Lisänäkökulmaa yleisten työelämätaitojen ja digitaitojen suhteeseen tuovat van Laar, van Deursen, van Dijk ja de Han (2017) systemaattisessa kirjallisuustutkimuksessaan. He tarkastelivat 75 artikkelin pohjalta 21. vuosisadan taitojen ja digitaalisten taitojen suhdetta ja tulivat siihen tulokseen, että 21. vuosisadan taidot ovat digitaitoja laajempi lähestymistapa sisältäen taitojen lisäksi myös tiedot ja asenteen. Tutkimuksen pohjalta he jäsensivät 21. vuosisadan digitaaliset taidot, joissa eroteltiin ao. taidoissa ydintaidot ja kontekstuaaliset taidot ja kuvattiin myös toiminnan tasolla mitä digitaalisuus kussakin yhteydessä käytännössä tarkoittaa. Esimerkiksi kollaboratiivisessa yhteistyössä digitaalinen ulottuvuus tässä 21. vuosisadan taidossa on taitoa käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa sosiaalisen verkoston kehittämiseen ja työskennellä ryhmässä vaihtaen tietoja, neuvotellen sopimuksista ja tehden keskinäisessä kunnioituksessa päätöksiä, jotka auttavat saavuttamaan yhteisen tavoitteen.

Mentoroinnin ja valmennuksen hyödyntämisosaaminen tulevaisuuden taitojen listalle?

Kuten edellä on tullut esille, runsaasti erilaisia taitolistoja löytyy tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen kehittämisestä kiinnostuneille. Kuitenkaan en ole aikaisemmin löytänyt listoilta oppimistaitoihin liittyvää termiä "coachable", jota esimerkkini amerikkalainen yliopisto korostaa työelämätaitona. Tulevaisuuden työntekijä on siis helposti valmennettava, hyvä koutsattava – ja vastaavasti helposti mentoroitava, hyvä aktori. Englanninkielen sanakirja määrittelee: “Coachable is capable of being easily taught and trained to do something better.” Sanaa voidaan käyttää esim. seuraavassa yhteydessä: ”The worker/player is very coachable.”

Tulevaisuuden työelämä haastaa opiskelijan pohtimaan: Am I mentorable? eAMK-hankkeessa olemme tukeneet ammattikorkeakouluopiskelijoiden ns. aktoritaitojen kehittymistä samoin kuin myös YAMK-opiskelijoiden mentoritaitojen kehittymistä. Kajaanin ammattikorkeakoulun vetämässä ESR-hankkeessa (2015-2017) korostettiin sitä, että jokainen opiskelija ansaitsee eMentorin. Kehittämistyötä on jatkettu eAMK-hankkeessa. Jokaisella opiskelijalla on oikeus oppia hyödyntämään mentorointia ja valmennusta osana korkeakoulun aikaista ja myös tulevaisuuteen jatkuvaa oppimis- ja ohjauspolkuaan. Korkeakoulun pedagogisilla ratkaisuilla tulee varmistaa se, että opiskelijat oppivat hyödyntämään mentorointia jatkuvan oppimisen menetelmänä. Tämä tarkoittaa sitä, että osaksi ohjausta tulee nivoa mielekkäitä mentorointimalleja. Tällöin opiskelijat tutustuvat erilaisiin mentoroinnin toteutusmuotoihin jo opiskeluaikana ja voivat viedä niitä mukanaan työelämään sovellettavaksi uusiin yhteyksiin. Jo korkeakoulussa voidaan käynnistää ”mentorin urapolkua”: amk-opiskelija voi toimia ensin perustutkintovaiheessa eAktorina ja myöhemmin YAMK-opiskelijana eMentorina. Tavoitteena on, että eMentorointi vakiintuu osaksi uuden sukupolven korkeakoulukoulutusta ja opiskelijat vievät digimentorointiosaamista ja toimintamalleja mukanaan työelämään uranaikaisen osaamisen kehittämiseen (Leppisaari 2019b).

Digimentoroinnilla haltuun sekä kovia että pehmeitä työelämätaitoja

Kolmen ammattikorkeakoulun yhteisiä monialaisia eRyhmämentoroinnin kokeilujamme koskevien tutkimustemme pohjalta (Leppisaari 2018; 2019b) on ollut havaittavissa, että mentorointi tukee monella tavoin geneerisiä työelämätaitoja, työelämässä tarvittavia metataitoja. Amerikkalainen esimerkki herätti pohtimaan askeleen pitemmälle: voisiko mentoroinnin ja/tai valmennuksen hyödyntämisen taito olla nähtävissä suoraankin – ei vain välillisesti – tulevaisuuden työelämätaitona.

Tätä problematiikkaa on alustavasti tarkasteltu eMentorointikoulutukseen vuosina 2016–2019 osallistuneiden ammattikorkeakouluopiskelijoiden henkilökohtaisten reflektioiden ja eRyhmäblogien pohjalta. Peilattaessa eRyhmämentorointia 21. vuosisadan taitoihin ja ao. lähestymistavan neljään osaamisalueeseen, havaittiin toimintamallin ensinnäkin tukevan reflektiota ja ongelmanratkaisua ja monialaista ajattelua sekä antavan eväitä jatkuvaan oppimiseen. Toiseksi saatiin viitteitä siitä, että eRyhmämentorointi-toimintamalli tukee vuorovaikutustaitoja, erityisesti virtuaalitiimissä työskentelyn taitoja sekä verkostoitumistaitoja. Digivälineitä hyödyntävä eRyhmämentorointi edistää luonnollisesti myös digitaitojen kehittymistä, erityisesti ryhmän tuella. Samalla opitaan digimentoroinnin kriittistä arvioimista. Lisäksi eRyhmämentorointimalli vahvistaa kehittämisosaamista, moninaisuusosaamista ja asiantuntijana vaikuttamista. (Leppisaari 2019a; Leppisaari 2019b.)

Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on tarkennettu, miten 21. vuosisadan taidot ilmenivät eRyhmämentorointi -toimintamallissa ja annettu esimerkki kutakin osaamisaluetta kuvaavasta eMentorointikoulutuksen opiskelijan pohdinnasta.

Taulukko 1. Miten 21. vuosisadan taidot ilmenivät eMentorointikoulutuksessa opiskelijoiden kokemina?

21. vuosisadan taidot
Miten ilmenee toimintamallissa?
Opiskelijan ääni
a) Tavat ajatella (luovuus ja innovatiivisuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu, oppimaan oppiminen)
- reflektointitaidot
- ongelmanratkaisutaidot
- monialainen ajattelu
- jatkuva osaamisen kehittäminen
”Mentorointiin liittyy mielestäni läheisesti itsereflektointi…Perustellun ja itsereflektoidun osaamisen jakaminen on helpompaa, toisille henkilöille.” (M9)
”Poikkialaisuus on koettu vahvuutena. Olemme oppineet toisiltamme paljon ja saaneet uusia ideoita omaan työhön ja sen kehittämiseen.” (R9)
b) Tavat tehdä työtä (kommunikaatio, yhteistyö ja tiimityö)

-vuorovaikutustaidot
- virtuaalitiimi-työskentelytaidot
- verkostoitumisen taidot

”Vuorovaikutustaidot ovat aina olleet "vahvin lajini", mutta digitaalinen yhteydenpito antoi tällekin taidolle uuden ulottuvuuden ja haasteen… Olen sisäistänyt paljon asioita verkkokeskusteluun osallistumisesta, sanattomista, digitaalisista nyökkäyksistä ja ymmärtävistä hymähtelyistä ja huomaan niitä nykyisin verkkopalavereihin osallistuessa…havainnoivani muilta osallistujilta.” (M16)
”Minulle mentorointikoulutuksen aikana on vahvistunut tunne, että tarvitsemme verkostoitumista eri aloilla työskentelevien ihmisten kanssa ja moninaisuus on rikkaus…erilaisten ihmisten avulla voimme oppia huomaamaan omaan alaan liittyviä tapoja tehdä työtämme ja saamme jakaa erilaisia osaamisen kokemuksia.” (M9)
c) Työvälineiden hallinta (informaation lukutaito ja tieto- ja viestintäteknologian käyttötaidot) - digitaidot
- digivälineiden kriittinen arviointi
- keskinäinen digituki
”Tämä eMentorointikoulutus on toiminut mielestäni hyvänä valmentautumisena työelämää ajatellen virtuaalitiimissä toimimisen ja nettipalaverien näkökulmasta. Kyseiset työskentelytavat ovat yleistymässä varsinkin kansainvälisissä yrityksissä, mutta myös pienissä yrityksissä, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa” (R9).
”Kaikista näistä digimenetelmistä saadut kokemukset ovat arvokasta pääomaa tulevaisuuden työmarkkinoilla, kun tietää että välillä voi mennä rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta” (M1)
d) Aktiivinen kansalaisuus
(globaali ja paikallinen kansalaisuus, elämä ja työura, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu)
- moninaisuusosaaminen
- kehittämisosaaminen
- asiantuntijana vaikuttaminen
”Vaikka ryhmämme olikin hyvin heterogeeninen iän, sukupuolen, asuinpaikan, ammatin ja jopa kulttuurin suhteen, niin kommunikointi oli tasavertaista ja ryhmän jäsenet pystyivät kaikki oppimaan toisiltaan.” (M20)

 

Laar ym. (2017) tulevat siihen johtopäätökseen, että teknisten perustaitojen hallitseminen ei riitä tulevaisuuden työhön vaan tarvitaan laajempaa osaamista, jota 21. vuosisadan taitojen viitekehys eri muodoissaan ilmentää. Toisaalta 21. vuosisadan taitojen oppimisessa kannattaa ottaa täysi hyöty irti modernin tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista. eMentorointikoulutus ja vastaavat erilaiset korkeakoulujen digimentorointitoteutukset (ks. Leppisaari 2019c) voidaan tunnistaa esimerkkeinä sellaisista pedagogisista ratkaisuista, joilla tuetaan kokonaisvaltaisesti 21. vuosisadan taitojen oppimista siten, että digi sulautuu ja integroituu monella tavoin – tunnistettavasti ja eriteltävästi – yleisiin työelämätaitoihin (vrt. van Laar ym. 2017). Oman tutkimuksensa aihe olisi tarkastella, miten digimentorointi osuu ja nivoutuu van Laarin ja tutkijakumppaneiden määrittelemiin 21. vuosisadan digitaalisten taitojen seitsemään ydintaitoon ja viiteen kontekstuaaliseen taitoon. Ydintaitojen ulottuvuuksia ovat tekninen osaaminen, tiedonhallinta, viestintä, yhteistoiminta, luovuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Kontekstuaalisia 21. vuosisadan digitaalisten taitojen ulottuvuuksia ovat puolestaan eettinen tietoisuus, kulttuurinen tietoisuus, joustavuus, itseohjautuvuus ja elinikäinen oppiminen. (van Laar et al. 2017.)

Mallia tulevaisuuden taitojen korkeakouluskenaariosta?

Pohdin ja tutkin edelleen, onko mielekästä puhua valmennuksen tai mentoroinnin hyödyntämisosaamisesta varsinaisena tulevaisuuden työelämätaitona vai metataitoja monella tavoin edistävänä taitona. Joka tapauksessa mentoroinnilla pedagogisena työelämäläheisenä ohjausmenetelmänä voi olla merkittävä rooli työelämätaitoisten opiskelijoiden koulutuksessa. Mentorointikonferenssimatkallani nousi esiin alussa kuvaamaani tapausta enemmänkin esimerkkejä amerikkalaisen yliopistojen satsaamisesta erityisesti tulevaisuuden yleisten työelämätaitojen, pehmeiden taitojen oppimiseen. Kaiken kaikkiaan oli havaittavissa, että USA:ssa mentoroinnilla monine muotoineen on vahva asema korkeakoulujen toimintakulttuurissa. Huomioni kiinnittyi toimintamalliin, jossa korkeakoululla on oma mentoroinnin resurssikeskus. Esimerkiksi University of New Mexicon (UNM) Mentoring Institute edistää koulutuksen strategiaan nivoutuen mentorointikulttuurin juurtumista osaksi korkeakoulun toimintaa ja tämän avulla opintojen etenemistä ja opetuksen laatua. Palvelu on toiminut 12 vuotta osana opiskelijapalveluja ja tarjoaa tukea erilaisiin henkilöstön ja opiskelijoiden mentorointiohjelmiin ja toteutuksiin konsultoinnin, koulutusten, tutkimus- ja arviointitehtävien avulla. Muita nimiä korkeakoulujen mentorointipalveluille Yhdysvalloissa ovat esim. Mentoring Resource Center ja Mentoring Lab.

Ehlers ja Kellermann (2019) kuvaavat Future Skills -raportissaan neljä tulevaisuuden korkeakoulumallia. Skenaariot ovat: 1) The Future Skills University, 2) The Networked University, 3) My University ja 4) Lifelong higher learning scenario. Näistä ensimmäisenä mainittu, tulevaisuuden taitoihin painottuva skenaario viittaa siihen, että korkeakoulut jättävät taakseen nykyisen mallin, jossa keskitytään tiedon hankintaan. Sen sijaan korostetaan tutkintoa suorittavien henkilöiden tulevaisuuden taitojen kehittämistä, esimerkkeinä luovuus ja innovatiivisuus, monimutkainen ongelmanratkaisu, epävarmuuden käsitteleminen tai vastuuntunnon kehittäminen. Tämä ei korvaa substanssiosaamisen vaadetta, mutta ylittää ja menee pitemmälle kuin nykyinen painopiste tiedon hankkimisesta ja kiinteistä ammattien opetussuunnitelmiin perustuvista opinnoista. Skenaario herättelee tunnistamaan sitä potentiaalia, jota yleisten työelämätaitojen tavoitteellisessa kehittämisessä näyttää olevan. Kyky hyödyntää mentorointia ja/tai valmennusta, luokiteltiinpa sellainen itsessään varsinaiseksi työelämätaidoksi tai ei, tulee olemaan osaamista, jota tarvitaan. Digimentorointi – yhdistettynä tulevaisuudessa myös tekoälyn reflektiota mahdollistaviin toimintatapoihin – on yksi varteenotettava keino integroida digitaitojen ja pehmeiden taitojen oppimista läpi työuran.

Teksti: Irja Leppisaari, Centria ammattikorkeakoulu
Kuvituskuva: © New Africa - stock.adobe.com

Lähteet

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley M., Miller-Ricci, M., & Rumble, M. 2012. Defining twenty-first century skills. Teoksessa P. Griffin, B. McGaw & E. Care (toim.) Assessment and teaching of 21st century skills. Dordrecht: Springer, 17–66.

Ehlers, U-D. & Kellermann, S. A. 2019. Future Skills. The future of Learning and Higher Education. Results of the International Future Skills Delphi Survey. Karlsruhe.

Global Talent Trends. 2019. Haettu 14.12.2019: https://business.linkedin.com/content/dam/me/business/en-us/talent-solutions/resources/pdfs/global-talent-trends-2019.pdf.

Leppisaari, I. 2014. Pedagogisella vertaiskehittämisellä avoimia, autenttisia ja yhteisöllisiä oppimisympäristöjä Virtuaaliammattikorkeakoulussa. Haettu 18.12.2019: https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/pedagogisella-vertaiskehittamisella-avoimia-autenttisia-ja-yhteisollisia-oppimisymparistoja-virtuaaliammattikorkeakouluverkostossa/.

Leppisaari, I. 2018. Exploring principles of successful eGroup mentoring on the interface of higher education and working life. Journal of Educational Multimedia and Hypermedia, 27(4), 481–505. Waynesville, NC USA: Association for the Advancement of Computing in Education (AACE). Retrieved December 22, 2018 from https://www.learntechlib.org/p/181340.

Leppisaari, I. 2019a. Opiskelijan digimentoroinnilla uuden sukupolven uravalmiuksia. Esitys Digiohjausta kaikille! -hankkeen webinaarissa 5.2.2019.

Leppisaari, I. 2019b. eGroup mentoring – an evolving operational model in new ecosystems of tertiary learning. In K. Graziano (Ed.), Proceedings of Society for Information Technology & Teacher Education International Conference (pp. 1196–1206). Las Vegas, NV, United States: Association for the Advancement of Computing in Education (AACE). Retrieved April 13, 2019 from https://www.learntechlib.org/primary/p/207797/.

Leppisaari, I. 2019c. Exploring Emerging Mentoring Practices in New Ecosystems of Learning in Finland. In P. Kommers, T. Issa, P. Isaias & W. Hui (Eds.) Proceedings of the 6th International Conferece on Educational Technologies 2019 (ICEduTech 2019) Hong Kong 8-10 February, 2019 (pp. 97–108). IADIS International Association for Development of the Information Society.

Linturi, H. 2019. Ilmastot@komo: Viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Delfoi-sarja 3/2019. Metodix Oy. Helsinki. Haettu 14.12.2019: https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/.

The Premier Life Skills University. 2019. American Way. October 2019. Vol. 52, No.10, 53–60.

van Laar, E., van Deursen A. J. A. M., van Dijk J. A. G. M. & de Han, J. 2017. The relation between 21st-century skills and digital skills: A systematic literature review. Computers in Human Behavior 72, 577–588.

Jaa

Takaisin