15.5.2020

Anna sisällön kantaa!

Mikä vipuvarsi auttoi verkkountuvikkoja verkkototeutuksen suunnittelussa? Mikä kantoi suunnitteluprosessissa? Miten untuvikkojen pyrkimykset näkyivät itse toteutuksessa? Ja mitä sanoivat opiskelijat?

Saimme verkkountuvikkoina tehtäväksemme suunnitella ”Johtaminen ja työyhteisötaidot” – opintojakson toteutuksen. Tavoitteena oli lähes automatisoitu viiden opintopisteen opintojakso, joka täyttäisi e-AMK verkkototeutusten laatukriteerit ja jopa mahdollistaisi oppimisen Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) osallistavan oppimisen hengessä.

Valikoiduimme opintojakson suunnittelijoiksi johtamis- ja esimieskokemuksemme vuoksi. Lauralla on taustallaan pitkä ura järjestö – ja kulttuuriorganisaatioiden johtotehtävissä ja vankka kuntapuolen kokemus. Pauliinalla on puolestaan taustaa kansainvälisen humanitaarisen ja kehitysyhteistyön johtotehtävistä sekä järjestöjohtamisesta Suomessa.

Verkko-opetuksesta meillä ei kummallakaan ollut mittavammin kokemusta. Saimme tueksemme Humakin kokeneen digilehtorin Päivi Timosen. Hän tuki meitä kärsivällisesti prosessin kestäessä kesäkuusta tammikuuhun. Humak tarjosi myös kouluttautumisen mahdollisuutta verkko-opetuksessa ja työkalujen hyödyntämisessä. Samankaltaisia toteutuksia suunnittelevat opettajat myös kokoontuivat pohtimaan verkkokurssien toteutuksia yhdessä.

Käsikirjoitus loi pohjan yhteistyölle

Meille oli intuitiivisesti selvää, että haluaisimme tehdä tätä opintojaksoa yhdessä suunnitellen. Olimme toisillemme tuttuja jo vuosikymmenten takaa, mutta olimme ensimmäistä kertaa työskentelemässä yhdessä. Päätimme satsata suunnitteluvaiheeseen. Vaikka työtä käynnisteltiin oppilaitoksen yhteisissä palavereissa jo kesäkuussa, tuli tekemisestämme totta vasta elokuussa, kun heittäydyimme suunnittelemaan yhdessä.

Meitä yhdisti tekijöinä se, että suhtaudumme johtamiseen, esimiestyöhön ja työyhteisökysymyksiin innostuneesti ja intohimoisesti. Opintojakson sisältö virtasi mielessä ja keskustelussa. Meille oli tärkeää tuoda esiin strategista johtamista, innostavia näkökulmia johtamiseen sekä myös Humakille tärkeitä sisältöjä, kuten luovuutta, oppimista, osallisuutta ja luottamusta työelämässä. Tärkeää oli myös lörpötellä taidemuseon kahvilassa lounastaen ja taas palata opintojakson kysymyksiin.

Annoimme sisällön kantaa. Kirjoitimme opintojaksolle pienen käsikirjoituksen, pohtien erilaisia pedagogisia toteutuksia ja sitä, miten vertaisoppiminen, vertaisarviointi ja ajankohtaisuus sekä kriittinen arviointi löytäisivät tilansa toteutuksessa. Mediaseuranta ja keskustelutehtävät tuntuivatkin siksi hyviltä tavoilta opiskelijoiden osallistamiseksi.

Aineistoa halusimme myös tuottaa monin erilaisin tavoin. Perinteisten videoluentojen lisäksi kokeilimme opintojakson raamittamista parikeskusteluiden avulla, kokeilimme podcastejä ja rytmitimme verkkoympäristöä pienillä opiskelua ohjaavilla audionauhoilla ja videoilla. Pidimme luennot lyhyinä, mutta haimme monipuolisuutta ja sisällöllistä kattavuutta. Kaiken taustalla olivat valikoidut kirjat ja aineistot, joiden parissa opiskelijat pääsivät tuottamaan useammankin oppimistehtävän, myös kirjoittaen.

Mietimme myös sitä, miten opintojakso palvelisi eri aloja kulttuurituotannosta yhteisöpedagogeihin sekä avoimen kautta tuleviin. Tutkimme useita opetussuunnitelmia ja vältimme päällekkäisyyttä. Geneerisyys oli toisaalta lähtökohta, mutta toisaalta opiskelijoiden tuli saada myös oman alansa johtamisen erityispiirteiden osaamista.

Käsikirjoitus muutti muotoaan matkan varrella jonkin verran. Jotain tippui pois, uutta tuli tilalle. Mutta rakenne pysyi samana, samoin työnjakomme. Tämä selkiytti työtämme, kumpikin keskittyi omiin osuuksiinsa, mutta linja-asiat sovittiin yhdessä. Näin vältettiin päällekkäisyyttä. Opintojakson rakenteen halusimme pitää myös opiskelijoille selkeänä. Heistäkin joku olisi verkkountuvikko.

Toteutus toi verkkotaitoja

Olimme lähteneet tähän hankkeeseen verkkountuvikkoina, jopa hiukan vastentahtoisesti. Työskentely yhdessä tuntui innostavalta, samoin rakkautemme opintojaksomme sisältöön auttoi jaksamaan tuskallisiltakin tuntuvat vaiheet. Samalla käsikirjoituksen muokkaus toteutukseksi kasvatti verkkotaitoja kuin hiipien.

Pääsimme kokeilemaan videoluennon laatimista ja Dreambroker-sovellusta. Saimme tueksemme kollegamme Kari Keurun, joka editoi kanssamme parikeskustelut videoiksi ja oli mukana podcasteissä. Olimme huomioineet huonosti opintojakson saavutettavuuden ja tämä työllisti työskentelyn loppupäässä. Onneksi löytyi HappyScribe ja sen tarjoamat audio- ja videonauhojen litterointituet. Emilia Reponen tuki meitä opintojakson graafisen ilmeen rakentamisessa.

Kuin vahingossa opimme käyttämään erilaisia työkaluja ja ymmärtämään moodle-alustan tarjoamia oppimisen diagnostiikan mahdollisuuksia. Vielä tämänkin jälkeen niiden itsenäinen käyttäminen olisi meille haaste, mutta Päivi Timosen rinnalla työskenneltyämme ymmärrämme paremmin alustan tarjoamat mahdollisuudet.

Tapaamisissamme pyöriteltiin käsikirjoitusta edes ja takaisin. Oliko kaikki olennainen jo tehty? Mitä vielä puuttui? Kuinka monta audionauhaa olisi vielä litteroitavana? Olivatko webinaarien powerpointit jo valmiina? Ehdittäisiinkö toteutuksen alkuun valmiilla opintojaksolla? Olennainen osa suunnittelua oli ajatella verkko-opintojen toteutusta opiskelijan prosessin kautta. Tämä johti PLD-sisältöjen laatimiseen ohjauksen ja valmennuksen tueksi.

Palasimme aina uudestaan myös kysymykseen opettajan roolista opintojaksollamme. Kun opettaja on vain vähän ”läsnä” ja opiskelijamäärät ovat suuria, miten opettaja tukee ja ohjaa opiskelijoita? Kun oppimistehtäviä ei ole mielekästä laatia rasti ruutuun – tyyppisiksi vaan opiskelijan reflektiota tukeviksi, riittäisikö tämän tueksi vertaispalaute? Nämä kysymykset vaivaavat vieläkin.

Humak oli tarjonnut opintojakson CampusOnline – toteutuksena opiskelijoille sekä omille kulttuurituottaja – ja yhteisöpedagogiopiskelijoilleen helmikuun alussa. Vaikka olimme monesti jo valmiit heittämään koko opintojakson romukoppaan, tuntui silti jännittävältä ja haikealtakin päästää kehittelystä irti ja antaa opintojakso Kristiina Vesaman ja Matti Pesolan käsiin. Kollegat olivat lupautuneet vastuuopettajiksi tämän vuoden toteutuksille. Mitähän he, pätevät ja kokeneet kollegat, ajattelisivat hengentuotteestamme? Olisiko opintojakso vieläkään valmis?

Jatkuva parantaminen osana verkko-opetusta

Johtaminen ja työyhteisötaidot – opintojakso käynnistyi helmikuussa ja opiskelijoiden palaute on tähän mennessä ollut pääasiassa myönteistä ja opintojaksoa kehittävää. Opiskelijapalautteessa ovat korostuneet monipuolisuus, selkeä rakenne ja yhteys muiden opiskelijoiden kanssa. "Hyvä, monipuolinen kurssi. Kivoimpia missä olen ollut mukana. Suosittelen kurssia!" ja "Kurssi oli hyvin rakennettu, kurssilla oppii paljon kurssin sisältöjen kautta, kirjallisuuden ym. materiaalien kautta sekä opiskelukavereiden kanssa käytyjen keskustelujen kautta!" ovat esimerkkejä palautteesta. Opintojakso toteutetaan tänä vuonna useamman kerran ja onkin kiinnostavaa päästä tutustumaan palautteeseen loppuvuodesta systemaattisemmin.

Opiskelijat ovat siis antaneet palautetta opintojakson aikana ja samalla kollegat muokanneet mm. oppimistehtävien ohjeistuksia paikoin selkeämmiksi. Palautetta on tullut myös opintojen yhteisöllisestä luonteesta. Opiskelijoiden opintotahdit ovat erilaisia ja yhteisöllinen oppiminen voi ”hidastaa” polkua jollekulle. Samalla tärkeä tavoitteemme on toteutunut! Vaikuttaa siltä, että opiskelijat ovat, ainakin osin, antautuneet oppimaan yhdessä ja kuuntelemaan toisiaan. Missä polku on hidastunut, on se yhteisöllisen oppimisen kautta syventynyt? Kiinnostavaa myös on, että vaikka tätä yhteisöllistä oppimistapaa on kriittisessä opiskelijapalautteessa ruodittu, on kritiikkiä tullut myös siitä, että opintojaksoon kohdistuneita webinaareja olisi toivottu lisää. Lisää siis yhteistä vuorovaikutusta ja kohtaamisia opiskelijoiden ja valmentajien kanssa!

Vaikka olemme edelleen sisällöistämme kenties liikuttavankin innostuneita, helpottaa ajatus jatkuvan parantamisen mahdollisuudesta. Verkko-opetus taipuu moneksi ja sitä voidaan muokata nopeastikin. Verkko mahdollistaa ketteryyttä, muutoksia työskentelyn keskellä ja sitä tukevaa viestintää. Tähän laitamme toivomme. Kollegat jatkavat nyt siitä, mihin oman työmme lopetimme.

Opintojakson toteutuksesta huolehtineet työtoverit ovat korostaneet vertaisoppimisen merkitystä. Vertaisoppiminen etenee parhaiten vapaan keskustelun kautta verkkoalustoilla. Siihen oppimisen ohjaajat voivat jatkuvasti kannustaa ja innostaa opiskelijoitaan. Keskustelussa voidaan jakaa omia kokemuksia ja valmentaja voi kannusta opiskelijoita heittäytymään tähän prosessiin mukaan. Opintojakso on saattanut yhteen opiskelijoita eri ammattikorkeakouluista ja eri koulutusaloilla. Tämä on rikastuttanut keskustelua pienryhmissä: opiskelijat pohtivat aidosti asioita eri tulokulmista ja työyhteisöistä käsin.

Mitä itse opimme kokemuksestamme? Rohkeasti kohti tuntematonta ja sen yli! Vaikka aluksi olimmekin huolissamme digitaitojemme riittävyydestä, annoimme sisällön puhua puolestaan. Kumppanuus digilehtorin kanssa tuki tekemistä, mutta samalla opimme itsekin. Annoimme itsellemme luvan ”madaltaa rimaa” eli uskaltautua kameran ääreen sellaisina kuin olimme. Vaadimmehan sitä opiskelijoiltakin oppimistehtävien videopalautuksissa.

Teksti: Laura Päiviö-Häkämies, yliopettaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Pauliina Parhiala, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kuvituskuva: graafikko Emilia Reponen, Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kuva: lehtori Kari Keuru, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Laura_ja_Pauliina_1000px.jpgValokuvassa Pauliina Parhiala ja Laura Päiviö-Häkämies parikeskustelussa.

Jaa

Takaisin